Kävin tänään verikokeessa. Otettava koe oli sokerirasitus ja aikaa siihen menee kaksi tuntia. Ensin otettiin yksi verikoe, sitten juodaan imelää juomaa ja kahden tunnin päästä siitä otetaan seuraava koe.
Koe oli minulle kolmas laatuaan siihen teinivuosien.
Kahtena aikaisempana kertana odottelu on tapahtunut labran yleisessä odotustilassa. Tämän kertaisessa paikassa oli omat yksityiset odotushuoneet pitkään odottaville. Huoneessa oli sänky, nojatuoli, matala pöytä, televisio, kasa lehtiä ja lavuaari peileineen. Sai puuhailla vapaasti. Käytävällä oli vessa ja kukaan ei kuulemma häiritsisi ennen seuraavaa näytteen ottoa. Aikaa siis hieman vajaa 2 tuntia ja tietokonetta ja kännykkääkin saa käyttää. Langatonta nettiä ei sentään mainostettu olevan.
Harkitsin mihin ryhtyisin. Väsytti mutta en halunnut tuhlata aikaa nukkumiseen. Televisio, kännykkä tai aina mukana kulkeva läppäri olisivat olleet helppoja vaihtoehtoja. Sinistä särinää tosin tulee muutenkin joka tuutista ja mieli kuohuu median kulutuksesta. Huoneeseen kuului vain hajanaista keskustelun sorinaa käytävältä. Halusin käyttää aikani hyödyksi hiljaisessa ja melko virikkeettömässä huoneessa.
Päätin käyttää aikani venyttelyyn, joogaan ja hiljentymiseen. Hetken kulutin mukavaa nojatuolia jossa etsin mukavan asennon hiljentymistä varten. Hiljentymisen jälkeen päättelin auringon nousseen ja avasin sälekaihtimet. Näkymä antoi suoraan sairaalan etupihalle. Vaikka olin katutasolla päätin olla välittämättä mahdollisesti hillumistani ihmettelevistä ihmisistä. Hain hyvän asennon peilin edessä ja lähdin venyttelemään. Hain sopivaa lattari- ja vatsatanssista tuttua lantion ja rintakehän pyöritystä jotta saisin jäykän ruotoni hieman aukeamaan. Olen huomannut että selkäni on notkea kuin rautakanki taas arjen kiireiden keskellä. Lopuksi pyörittelin vielä vähän takkuja mutta sekin oli aika rentouttavaa puuhaa. Aika meni kuin siivillä. Kesken parhaimpien venyttelyjen verikokeen ottaja koputti oveen. Hän ihmetteli etten ollut lepäämässä, en tullut kertoneeksi sessiostani. Toisen piston jälkeen korkkasin heti vesipulloni ja kaadoin sen melkein kerralla janoiseen kurkkuuni. Aamupalaa maltoin odottaa. Sairaalan ulko-ovella söin vähän evästä ennen kuin lähdin etsimään bussia kotiin.
Olen tyytyväinen että tulin käyttäneeksi odotus ajan hyvin. Vaikka en ollut tuottelias ja tehnyt hyvää tulosta sain paljon enemmän. Sairaalalta lähtiessäni olin tyyni ja onnellinen, vaikka pistettiin, kaksi kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti