Tämä postaus voi olla joillekkin "herkemmille" jo vähän liikaa. Eriäviä mielipiteitä löytyy varmasti lukijoilta. Iloinen yllätys on, jos joku on vähän samoilla kannoilla kun minä. Uskallan kirjoittaa tämän silti. Tiedostan itse sen että, en julista tässä nyt mitään ehdottomia ikiaikaisia totuuksia vaan ihan omia pohdintojani. Toivottavasti kriitikotkin osaavat ajatella näin.
Olen tässä nyt vajaan puolen vuoden kuluessa ihmetellyt kuinka taidollisesti ihmisruumis kaikkine toimintoineen on luotu. On oikein pakko nostaa hattua Luojalle.
Nuorena aikuisena minulla todettiin mekaaniselle ärsytykselle yliherkkä iho eli kansantajuisemmin kosketusallergia. Vesipisaroiden rummutus suihkussa ihoa vasten, vaatteiden saumat ja pesumerkintä laput, käteen otettavat esineet ja muut mukavat saavat ihoni kutiamaan pohjattomasti. Rasvaus ja raapiminen tietenkin pahentavat oireita valtavasti. Vaivaan oli simppeli apu, olen usean vuoden aikana syönyt vuoden jokaisena päivänä yhden tavallisen allergialääkkeen. Lääkkeen unohtaminen on noin 12 tunnin kuluttua näkynyt kämmenien ja jalkapohjien armottomana kutinana. Saman on tehnyt aikaisemmin lääkkeen puolittaminen, eli annoksen pienentäminen.
Vajaan puolen vuoden ajan olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä syödä ns. puhdasta ruokaa intuitiivisesti. Olen siis syönyt ruokia jotka on tehty tavallisista raaka-aineista. Jos tuoteselosteen sanahirviö ei ole ollut lausuttavissa tai ymmärrettävissä olen jättänyt tuotteen kaupan hyllyyn. Olen myös yrittänyt opetella kuulostelemaan mitä ruokaa kehoni pyytää. Samalla ruokavalioni on siirtynyt vegaaniin suuntaan, sopivissa mittasuhteissa.
Näiden muutosten jälkeen olen voinut puolittaa allergialääkeannokseni ilman mitään oireita. Huomio on ollut mielenkiintoinen.
Omien havaintojen ja muutamien muiden ihmisten mielipiteiden perustella olen alkanut pohtimaan ravitsemuksen vaikutusta kokonaisuuteen ihan uudella tavalla. Ravitsemuksella on muutakin merkitystä kuin ylipainon kanssa kamppaillessa ja kolesteroolien kanssa tasapainoillessa.
Uskon että ihmisen kehoon on luotu itse itseään korjaava ominaisuus. Ominaisuuden toimiminen riipuu siitä millaista ravintoa kehomme saa.
Jos talostasi on savupiippu rikki ei asiaa hyödytä vaikka tilaat muurarin paikalle, jos annat hänelle korjausmateriaaliksi lautaa ja nauloja. Paraskaan muurari ei korjaa piippua väärillä materiaaleilla.
Ravitsemuksen kanssa on samoin kuin kaikkien muidenkin asioiden kanssa. Olemme yksilöitä. Minulle vegaanius sopii, joku täydentää sitä riistalla ja kalalla. Kyse ei olekkaan pohjimmaisesta ruokavaliosta tai aatteesta. Kyse on paluusta puhtaan ruoan ääreen. Paluu juurille ja pohjalle. Kun elintarviketeollisuus on kehittynyt on ravitsemuksemme viety aika kauas alkuperäisestä.
Leivän tarvittavat ainekset ovat vesi, jauho, suola ja hiiva. Nämä löytyvät lähes kaikista kaupan leivistä. Tosin leipäpussien takana on maininta myös nostatusaineista, säilöntäaineista, sakeuttamisaineista, happamuudensäätöaineista yms. Maininnat ovat aika epämääräisiä. Luonnosta en ole löytänyt happamuudensäätöainepuuta josta kyseistä tuotetta saataisiin. Se on jotain muuta kuin alkuperäistä ravintoamme.
En tarjoa ajatuksiani ehdottomina totuuksina ja valmiiksi pureskeltuina. Tarjoan ne pureskeltaviksi, mielipiteitä herättäviksi ja ehkä myös ajatusten suuntaviivoiksi. Kehoitukseni onkin aina ollut se ettet ota kenenkään gurun sanoja elämän ohjeeksesi ennen kuin olet ruotinut sanoista roskat pois ja pohtinut niitä perin juurin. En ole guru mutta ehkä ajatuksissani voi joku jyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti