Hiljalleen tässä kuukausien vieriessä olen yrittänyt opetella kuuntelemaan sisäistä-ääntäni tai intuitiotani, miten kukakin haluaa asian ymmärtää.
Olen syönyt kun olen tulkinnut elimistön tarvitsevan ruokaa ja kotona olen kuulostellut, mitä ruokaa elimistöni pyytää minua syömään. Välillä siinäkin on menty ojaan ja kuunneltu sokeririippuvuuden kovaa älämölöä mutta hiljalleen alkaa intuitio kertoa mitä syödä ja koska.
Tässä viime aikoina olen ajatellut laajentaa asiaa myös vuorokausirytmiini. Availen sitkeästi verhoja ja sälekaihtimia kun taas mieheni kulkee perässä hetkittäin sulkemassa niitä. Sitkeästi sammuttelen myös valoja ja sähkölaitteita pitkin päivää ja yksin kotona ollessani pidän päällä korkeintaan yhtä valoa kerrallaan. Tämäkin on seikka jota mieheni ei tunnu käsittävän, hän kulkee perässäni sytytellen valoja ja mutisee liiasta hämärästä.
Haluaisin antaa luononvalon määrittää myös valveillaolon ja nukkumisen rytmin. Jo parina edellisenä aamuna olen herännyt viideltä vessaan ja juomaan ja tuntenut itseni virkeäksi. Aiemmin menin silti jatkamaan unia. Tänä aamuna menin vielä vuoteeseen mutta yritin kuulostella olenko todella nukkunut riittävästi. Puolen tunnin lepäilyn jälkeen totesin ilmeisesti unen riittävän. Kauhistelin vähiin jääneitä unia ja myöhäistä nukkumaanmenoa edellisenä iltana. Toisaalta jos ei aamulla herää kun uni loppuu niin eihän sitä illallakaan väsytä ajoissa. Tänään on sentään vapaapäivä joten nythän sen rytminvaihdoksen pitää tapahtua jos koskaan.
Tässäkin asiassa aika näyttää mitä tuleman pitkää. Uskon kuitenkin kehoni ja mieleni osaavan kertoa mitä se tarvitsee joten en minä ainakaan "heitteillä" ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti