Törmäsin tässä hiljattain ajatukseen että yhteiskunta on auki 24/7. Se oli aika pysäyttävä ajatus. Tottahan se on, viimeisin "uudistus" asiaa tukemaan oli kauppojen aukiolojen vapauttaminen. Samalla on viety arjen ja pyhän/juhlan välinen raja vielä kapeammaksi.
Kun kaikki asiasi voit toimittaa melkein milloin vain, on vaikea ottaa aikaa sille, mitä jokainen ihminen tarvitsee, eli levolle. Pankki- ja vakuutusasiat voi hoitaa aamusta iltaan, vaikka omalta kotisohvalta. Kauppaan pääsee yölläkin. Kampaajallekin voit mennä vaikka keskellä yötä, jos kampaaja jaksaa silloin enää tukkaa kähertää.
On ymmärrettävää että tiettyjen yhteiskunnan osien pitää toimia milloin vain. Onnettomuudet sattuvat useimmin ilta- ja yöaikaan. Lumi ei sada vain virka-aikana. Vesiputketkaan eivät kunnioita lepopäivää, jos ovat rikki mennäkseen.
Pankkiasoilla taas harvoin on akuuttia kiirettä. Kauppaostokset voi useimmiten järjestellä arjen lomaan, niin ettei tarvi kauppiaan päivystää yötä myöten ja pyhäpäivinä. Joululahjojakin on aikaa ostaa miltei koko vuosi mutta silti kaupan henkilökunta raahautuu jouluaattona kilisyttämään kassakoneitaan.
Itseäni surettaa että levolle ja pyhille ei anneta sitä arvoa joka niille kuuluu. Pyhäpäivän ei välttämättä tarvitse tarkoittaa kirkollista pyhää. Ne nyt ovat suomessa kulttuurihistorian perintöä almanakassa ja aikoinaan niitä on arvostettu suomen laajuisesti hyvinkin paljon.
Toki jokainen voi itse määritellä käykö kaupassa sunnuntaina tai yöllä. Itse voi pyhäpäivänsä viettää milloin parhaaksi kokee. Kuitenkin näen sen suunnan kyseenalaisena että aina pitää kaiken olla saatavilla. Individualisti ihmiselle tekisi hyvää välillä se että joutuu odottamaan. Ei täällä pitäisi aina olla niin kiire.
Ei ole ihme että ihminen uupuu kun pitää aina olla läsnä ja tavoitettavissa. Kaupasta pitäisi aina saada maitoa ja makkaraa. Pikavippi pitää saada heti että pääsee äkkilähdöllä mahdollisimman kauas.
Terveellistä on välillä sulkea puhelin ja tietokone. Suunnitella kauppalappu ja ostaa viikon ostokset kerralla. Ajaa ostoksiensa kanssa jonnekkin korpikuusen kannon alle ja olla vaan. On vapauttavaa huomata että asiat rullaavat vaikka itse ei olekkaan maisemissa. On terveellistä tajuta että ei ole maailman napa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti