Eilen illalla puhuimme siipan kanssa muun muassa siitä, miten poikkean ajatuksiltani ja myös ulkonäöltäni yleisestä valtavirrasta. Hetkittäin tuntuu raskaalta vastata ihmisten miksi -kysymyksiin, kun tuntuu että, tiedonhalu perustuu vain vähättelyyn tai kummasteluun. Tuntuu siltä että harva joka kysyy "miksi", kysyy sitä aidosta tiedonhalusta ja halusta haastaa myös omia ajatuksiaan.
Pyysin jossain vaiheessa keskustelua miestäni miettimään mikä olisi hänen seuraava ekotekonsa. Mies vastasi tähän jo kulkevansa työmatkat pyöräillen, kierrättävänsä ja ostavansa harkiten. Siippani ihmetteli, eikö mikään riitä vaan pitääkö elämäänsä viedä aina vain askeettisempaan ja askeettisempaan suuntaan.
Tämäpä sai minut hiljaiseksi mutta, kiitos nopean ajatuksen juoksun, vain hetkeksi.
Jos voisin viedä ekoilun täysin itsekkäästi niin pitkälle kuin haluan, omistaisin ison maatilan. Sen reunamille rakentaisin oman pienen mökin, joka lämpeää puulla ja jossa ei ole kunnallistekniikkaa. Maatilalta löytyisi kaivo, läheltä metsä ja kalainen vesistö. Maatilalla olisi myös kommuunin omaisesti muitakin pieniä mökkejä joissa asuisi saman henkistä väkeä ja yhdessä viljelisimme tarvitsemamme ja pitäisimme mahdollisesti esim. lampaita.
Silti minulla on mies, työpaikka, jossain vaiheessa lapsia ja myös ystäviä joista en halua kauas. En voi tehdä täysin itsekkäitä suunnitelmia enkä ole rikas kuin kroisos. Tarvitsen työni. Lapset ja mies toki voisivat asua kanssani maatilalla mutta mieheni ei halua ja biologisia lapsia meille ei ole suotu. Yksikään kukkahattutäti ei antaisi adopio- tai sijaislasta niin alkeellisiin oloihin.
Niinpä elämän valintani laittavat jossain vaiheessa pisteen ekoilulleni, enkä suostu valinnoistani luopumaan. Niiden valintojen puitteissa kuitenkaan ei ole mielestäni muuta estettä toteuttaa ekoteko toisensa jälkeen kuin mukavuuden halu ja itsekkyys.
Vaikka ekoiluni on jo nyt joillekkin punainen vaate aijon pikkuhiljaa toteuttaa ekoteon toisensa jälkeen kunnes voin olla omatuntoni kanssa rauhassa ja tiedän tehneeni kaiken mihin minä pystyin, muut jatkakoon siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti