Ettei kenenkään tarvisi kärsiä siitä, että minulla on maha täynnä...

Otsikon ajatus on lainattu vagaaniliiton sivuilla julkaisemastaan Kirsi Helinin kolumnista. Se jotenkin hyvin kuvastaa nykyistä ajatteluani, ruokavaliotani ja kulutustapojani.

Marraskuussa facebookin uutisvirrassa tuli vastaan oikeuttaeläimille tahon julkaisemaa videomateriaalia tuotantoeläin laitoksista ja teurastamoista. Ensin katsoin sen ilman ääniä, en halunnut saada traumoja kuulemaalla eläimiä. Se vaikutti minuun kuitenkin voimakkaasti. Videossa oli lopussa maininta oikeuttaeläimille- ja vegaaniliitoista. Katsoin kyseisten tahojen nettisivuja ja tein päätökseni. En halua olla omalta osaltani edesauttamassa eläinten huonoa kohtaloa.
Nisäkkäiden lihaa en tosin ole voinut enää vuosiin syödä nivelvaivojeni vuoksi mutta kala ja kana on maistunut oikein hyvin.

Sinänsä en vastusta lihan syöntiä mutta turhaa kärsimystä pitää voida välttää.

Ensi töikseni hankin itselleni virvelin ja kalastusluvan. Kun kalastan itse voin olla varma siitä että kalastan vain sen mitä syön. Kalan syömiseni ei myöskään uhkaa kalakantaa, vesinisäkkäitä tai vesilintuja kuten monesti kalastettaessa verkoilla tai muilla tehokalastus muodoilla. Tiedän myös sen että kalastamani kalan ei tarvitse räpiköidä laivan kannella tai lastiruumassa odottaen tukehtumiskuolemaa vaan se tapetaan nopeasti ja tehokkaasti.
C&R eli kalastusta & vapaaksi päästämistä vastustan rajusti. En ymmärrä miksi kalastus on urheilua tai varsinainen harrastus. C&R kalastuksessa yritetään saada mahdollisimman isoja kaloja jotka punnitaan, kuvataan ja vapautetaan luontoon. Mielestäni sellainen kalastus tuo kaloille turhaa stressiä ja vahingoittaa mm. kalojen herkkää ihoa, vaikka toimenpiteet suoritettaisiin kuinka varovaisesti tahansa.
Kalastan vain ravitakseni itseäni ja perhettäni.

Jos olisin perehtynyt metsästykseen tarpeeksi ja tietäisin että riistaa ei ole jahdattu turhan pitkään pelkästään metsästyksen ilosta vaan tapettu nopeasti ja ilman turhaa kitumista voisin syödä myös riistaa. Toistaiseksi kyseinen tietämys kuitenkin minulta puuttuu.

Jätin hiljalleen pois myös maitotuotteet ja kananmunan. Molempiin liittyy kyseenalaisia seikkoja joista minun omatuntoni ei jätä minua rauhaan. Kananmunaa käytin muutenkin harvoin ja sen korvaaminen on loppujen lopuksi aika yksin kertaista. Maitotuotteiden kasvispohjaisia korvaajiakin on yllättävän paljon ja kokeilemalla löytyy itselle mieleiset.

Kuva lainattu vegaaniliiton sivuilta.

Aluksi tuntui että mitä tässä sitten söisi. Kun katsoi sieltä kanapaketin ja kaupan tuoretiskin takaa vähän laajemmin niin onhan tuota paljonkin mitä söisi. Eikä tarvi varmasti sanoakkaan että suomalainen ravitsemussuositus puoli kiloa kasviksia päivässä ei tuota enää minkäänlaista vaikeutta.
Mielikuvitusta auttoi myös nettisivu kauppojen valmistuotteista jotka ovat vegaanisia samoin kuin kasvisyöjän infopaketti.

Näillä ajatuksilla tällä kertaa.