Puutarhan reunalla, suoraan takaovea vastapäätä on toinen vähempi satoinen omenapuu jonka omenat ovat erittäin mehukkaita ja raikkaita. Ne ovat siis suorastaan kielen mukanaan vievän hyviä.
Kun muutimme tähän taloon kokemukseni kotimaisista omenista oli todella vähäinen. Ensimmäisenä syksynä annoin pudokkaiden jäädä maahan omenapuiden alle koska heräsin omenien keräämiseen vain hetkeä ennen lumen tuloa ja silloin omenoita puiden juurella oli valtavasti. Omenapuiden hoidosta aiemmilta vuosilta ei ole tietoa ja toisena kesänä törmäsin lievään muumiotautiin molemmissa omena puissa. Satoakin kyllä tuli mutta niukasti. Rupesin silloin voimieni mukaan keräilemään omenoita jotka pusseissa meni sekajätteen mukana poltettavaksi jäteasemalle.
Tänä vuonna omenoita on kerätty mahdollisimman paljon. Hilloa keittelin kaksi 10litran satsia ja kuivauskokeiluita tein myös. Ensimmäinen kuivauskokeilu oli hidas, määrä oli pieni ja se koetteli hermojani. Ensimmäinen kuivauskokeilu siis oli pellillinen omenoita kiertoilmauunissa, 40 asteessa.
Toista kokeilua varten pyysin miestäni pesemään, ikkunoiden vaihdon myötä turhiksi jääneet, ikkunoiden sääskiverkkokehikot. Kehikoille siivutin omenoita oikein pari ämpärillistä. Saunomisen jälkeen nostimme kehikot puusaunan jälkilämpöön. Jälkilämpöjen mentyä noin 8 tunnin päästä, laitoin saunaan puhaltamaan auton sisätilalämmittimen. Ilmanvaihto saunassamme on hyvä ja omenat kuivuivat vuorokaudessa purkituskuiviksi. Kolmatta erää en enää ole ehtinyt laittaa mutta ensi vuonna sitten viimeistään. Puiden viimeiset omenat ajattelin siivuina pakastaa odottamaan talvisia omenapiirakoita ja kiisseleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti