Olen tässä hiljattain kiinnostunut downshiftaamisesta, elämän kohtuullistamisesta eli hidastamisesta. Netistä kuin tietoa etsin löytyi mielipidettä puoleen jos toiseen. Toisten mielestä hidastajat on laiskoja yhteiskunnan elättejä ja toisten mielestä hidastaminen on ihailtavaa mutta mahdotonta.
Aiheeseen liittyen olen löytänyt myös muutamia kirjoja. Viimeisin lukemani on Leila Saarivirran ja Martta Kaukosen kirjoittama Rikas elämä: Parempaa arkea hidastamalla. Suosittelen lukemaan tämän kirjan jos mielessäsi on ikinä ristennyt ahdistus täydestä kalenterista tai jopa ajatus hidastamisesta.
Itse ajattelin muutamassa postauksessa jakaa ajatuksia joita kirja on minussa herättänyt.
Kirjan alkupuheessa oli jo useita kohtia jotka minun oli pakko alleviivata omasta kirjastani. Kirjoittajat siinä kertovat etteivät suosittele ns. äkkipysähtymistä irtisanoutumisineen ja Intian joogaretriitteineen. Kirja kehoittaa asteittaiseen ja hyvin hitaaseen tahtiin tässä hidastamisessa. Leila ja Martta alleviivaavat hyvää ja toimivaa arkea, kohtuutta sekä omia arvoja kunnioittavaa elämää. Kirjassa kerrotaan myös hidastamisen varjopuolista. Hidastaminen kirjoittajien mukaan vaatiin huolellista suunnittelua ja vastuun ottoa omasta elämästä mutta samalla se tuo tyytyväisyyttä nykyhetkeen, vaatimusten viidakon keskellä.
Mieleeni vahvasti jäivät elämään seuraavat lauseet kirjan sivuilta "Onko minulla arvoa työelämän ulkopuolella?" ja "Yhteinen aika alkoi tuntua liian arvokkaalta myydä työnantajalle.". Nämä ajatukset pyörivät mielessäni. Seuraavassa postauksessa avaan niitä ja myös omia ajatuksiani enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti